Vinkit objektiivin valintaan
Lähes jokaisen kuvaajan ensimmäinen objektiivi on järjestelmäkameran mukana tuleva kittilinssi. Sillä pärjää hyvin peruskuvauksessa, mutta uuden objektiivin hankinta tulee ajankohtaiseksi taitojen ja kunnianhimon karttuessa.
Kameran objektiivit eroavat toisistaan merkittävästi, ja siksi objektiivin valinta vaikuttaa siihen, millaisia kuvia kameralla voi ottaa ja millaisissa olosuhteissa kuvaaminen onnistuu. Innokas luontokuvaaja valitsee erilaisen linssin kuin loma- tai ruokakuvaaja, eli linssihankintaa kannattaa lähteä suunnittelemaan omat kuvausmieltymykset mielessä.
Objektiivien peruskäsitteet haltuun
Kameran linssin valitseminen juuri omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi on helppoa, kun tuntee muutaman peruskäsitteen. Niistä tärkeimpiä ovat aukko, polttoväli, kuvakulma, syväterävyysalue ja zoomi.
Aukko
Aukko (aperture) on kirjaimellisesti objektiivin sisällä oleva aukko, jonka läpi valo kulkee kennolle. Aukon kokoa kuvaa f-luku (esim. f/8.0). Mitä suurempi f-luku (eli f-arvo) on, sitä pienempi aukko on, ja mitä pienempi aukko on, sitä vähemmän valoa aukosta pääsee kameran kennolle. Aukon kokoa voi halutessaan käyttää myös luovasti taustan sumentamiseen: mitä suurempi aukko (eli mitä pienempi f-luku) on, sitä pienempi osa kuva-alasta on terävä.
Polttoväli
Polttoväli (focal length) tarkoittaa yksinkertaistetusti linssin etäisyyttä kameran kennosta, jolle kuva piirtyy. Objektiivin polttoväli ilmaistaan millimetreissä.
Normaaliobjektiiviksi kutsutaan linssiä, joka on polttoväliltään noin 40–50 mm.
Yli 50 mm pituista polttoväliä kutsutaan teleobjektiiviksi. Ne jaetaan usein vielä lyhyisiin teleobjektiiveihin (esim. 50–200 mm) ja superteleobjektiiveihin (yli 200 mm).
Alle 40 mm pituista taas kutsutaan laajakulmaobjektiiviksi, ja myös ne jaetaan usein vielä erikseen laajakulmiin (esim. 20–40 mm) ja superlaajakulmiin (alle 20 mm).
Yhteenvetona siis polttovälit ja eri objektiivityypit
- Alle 40 mm = laajakulmaobjektiivit: laajakulma 20-40 mm, superlaajakulma alle 20 mm
- 40-50 mm = normaaliobjektiivit
- Yli 50 mm = teleobjektiivit: lyhyt tele 50-200 mm, supertele yli 200mm
Kuvakulma
Kuvakulmalla tarkoitetaan kuvaan mahtuvaa aluetta. Mitä pidempi polttoväli, sitä pienempi kuvakulma, eli sitä vähemmän kuvaan mahtuu tavaraa. Vastaavasti lyhyen polttovälin laajakulmaobjektiivilla saa mahdutettua samaan kuvaan suuria joukkoja ihmisiä tai ahtaita sisätiloja.
Syväterävyysalue
Syväterävyysalue (depth of field) tarkoittaa sitä osaa kuvasta, joka näkyy terävänä. Kuvan terävin kohta on tarkennuspiste, joka saadaan tarkentamalla haluttuun pisteeseen joko automaattisesti tai manuaalisesti. Syväterävyyttä voi säätää aukkoa säätämällä: terävä alue on sitä pidempi, mitä pienempi aukko on (eli mitä suurempi f-arvo on), ja loppuosa kuvasta on sumeaa.
Zoom
Zoomaaminen menee toisinaan arkikielessä sekaisin tarkentamisen kanssa. Siinä missä tarkennettaessa valitaan kuvasta se alue, jonka halutaan näkyvän terävänä, zoomatessa valitaan, mitä kaikkea kuvaan halutaan ylipäätään mahduttaa.
Toisin kuin kiinteän objektiivin, zoom-objektiivin polttoväliä on mahdollista säätää ilmoitetulla välillä (esim. 14–42 mm). Kun polttoväliä säätää pidemmäksi, pienenee useimmissa objektiiveissa myös suurin mahdollinen aukko (esim. f/3.5–5.6).
Kolme vinkkiä objektiivin valintaan
Objektiivin valintaan vaikuttavat oman budjetin lisäksi käyttötarkoitus ja kuvausolosuhteet. Pitkälle pääsee jo sillä, että valitsee sopivan polttovälin ja aukon itselle sopivasta hintaluokasta. Pääsääntöisesti linssin hinta nousee, kun valovoima kasvaa (eli aukon koko suurenee ja f-luku pienenee) ja polttoväli lyhenee tai pitenee huomattavasti.
Polttoväli käyttötarkoituksen mukaan
Normaaliobjektiivi (40–50 mm) on monikäyttöinen peruslinssi. Sen kuvakulma vastaa eniten ihmissilmän luonnollista kuvakulmaa. Siinä on vähiten vääristymiä, ja siksi kuvista tulee luonnollisen näköisiä.
Mitä pidempi linssin polttoväli on, sitä kapeampi on myös kuvakulma ja lyhyempi syväterävyysalue. Teleobjektiivilla kuvatessa kuvaan mahtuu rajattu määrä tavaraa, ja siksi ne sopivat kaukaa kuvaamiseen tai yksityiskohtien vangitsemiseen.
Kevyt teleobjektiivi (noin 50–100 mm) sopii hyvin esimerkiksi muotokuvaukseen, sillä lyhyen syväterävyysalueen ansiosta kohde erottuu hyvin taustasta. Kasvokuvista tulee sopusuhtaisia, eikä perspektiivi vääristä kasvonpiirteitä. Kauempaa kuvatessa tulee esiin telen suurentava vaikutus: sen avulla on mahdollista kuvata yksityiskohtia kaukaakin. Pidempiä teleobjektiiveja eli ns. supertelejä (yli 200 mm) käytetään esimerkiksi luonto- ja urheilukuvauksessa.
Mitä lyhyempi linssin polttoväli on, sitä laajempi on myös kuvakulma ja syväterävyysalue. Laajakulmaobjektiivilla (noin 20–40 mm) saa vangittua samaan kuvaan paljon asioita, ja ne sopivatkin hyvin esimerkiksi ahtaisiin tiloihin tai kohteen läheltä kuvaamiseen. Mitä laajempi kuvakulma on, sitä enemmän mittasuhteet vääristyvät, eli kovin todenmukaista muotokuvaa laajakulmalla ei saa. Superlaajakulmilla (alle 20 mm) kuvataankin pääosin erilaisia efektikuvia.
Kuvakulma-asiaa mutkistaa hieman, että objektiivien polttovälit ilmoitetaan aina täyskennoisen kameran mukaan eli ns. kinovastaavana. Useissa kameramalleissa on kuitenkin tätä pienempi kenno, eivätkä polttovälit ole siksi suoraan verrannollisia keskenään.
APS- tai MFT-kameran omistaja voi tarvittaessa laskea objektiivin kinovastaavuuden kertomalla linssin polttovälin rungon croppikertoimella. APS-kameroiden yleisimmät croppikertoimet ovat 1,5 ja 1,6. (eli esimerkiksi croppikertoimeilla 1,6 varustettu runko + 50 mm objektiivi = vastaa 80 mm objektiivia). MFT-kameroissa vastaava luku on kaksi, eli 50 mm objektiivi muuttuu sen kanssa 100 mm teleobjektiiviksi.
Aukon koko olosuhteiden mukaan
Valovoima eli objektiivin suurimman mahdollisen aukon koko vaikuttaa kahteen asiaan. Ensinnäkin suuren aukon etu on, että käsivaralta kuvaaminen onnistuu heikoissakin valaistusoloissa ilman korkean ISO-herkkyyden aiheuttamaa ikävää kohinaa kuvassa. Toiseksi suurella aukolla (eli pienellä f-luvulla) kuvatessa valoa pääsee kennolle paljon, jolloin suljinaikaa voi pienentää ja nopea liike pysyy terävänä. Mahdollisimman suuri aukko ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa eduksi. Käytötarkoitukseen liian suuren aukon kääntöpuolena on lyhyt syväterävyysalue, johon kohdetta ei välttämättä saa mahdutettua kokonaan.
Valovoima maksaa, ja tarvittaessa sitä voi kompensoida joissakin kuvaustilanteissa käyttämällä jalustaa: jos kamera on täysin paikallaan, on mahdollista kuvata käsivaraa pidemmällä suljinajalla ilman, että kuva tärähtää. Liike-epäterävyyden välttämisessä auttaa myös optinen kuvanvakain, joka voi olla joko rungossa, objektiivissa tai molemmissa. Ilman optista kuvanvakainta käsivaralla ja pitkillä polttoväleillä kuvatuista kuvista tulee helposti tärähtäneitä.
Hintaluokka oman budjetin mukaan
Hyvästä kannattaa maksaa – mutta hyvällä peruslinssilläkin pääsee pitkälle. Kit-objektiivi eli järjestelmäkameran rungon mukana tuleva linssi on yleensä hinta-laatusuhteltaan varsin hyvä. Valovoimalta ja kuvanlaadulta kittilinssit ovat usein keskitasoa ja käyvät mainiosti peruskuvaukseen, mutta kittilinssin lisäksi kannattaa hankkia omaan käyttötarpeeseen sopiva objektiivi.
Pääsääntöisesti linssin hinta nousee valovoiman kasvaessa ja polttovälin lyhentyessä tai pidentyessä huomattavasti, sillä samalla paranevat objektiiviin valmistuksessa käytettävien lasielementtien ja mekaniikan laatu. Jos kuvausharrastukseen on aikeissa investoida, hyvään objektiiviin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä laadukas linssi säilyttää arvonsa ja parantaa kuvanlaatua merkittävästi. Taitojen kehittyessä rungon voi vaihtaa parempaan ilman että koko objektiivivalikoimaa tarvitsee samalla päivittää.
RAJALA SUOSITTELEE
